Aurinkovoiteet

Kesä saapuu hiljalleen ja aurinkovoiteiden aika on jo käsillä. Keräsin tähän hiukan raakaa faktaa fysikaalisista suojista, joita ovat titaanioksidi ja sinkkioksidi. Pahoitteluni lähteiden amatöörimaisesta merkitsemisestä, en jaksanut kirjoitella ylös sivujen numeroja. Yritän tässä samalla myös lukea huomiseen ravitsemuksen tenttiin! :D Huomenna olisi kevään viimeinen koulupäivä ja takana 1,5 vuotta sosionomi-opiskeluja.

Sinkki- ja titaanioksideja voidaan käyttää reseptissä max.25 %. Sinkkioksidin käyttö aurinkosuojavoiteissa tulee ottaa huomioon kehitellessä reseptiä, sillä se on monikäyttöinen raaka-aine mutta sitä ei voida käyttää elektrolyyttisesti herkkien sakeuttajien kanssa tai rasvahappojen kanssa, jossa se voi käyttäytyä neutralisoivana ja luoda epästabiilin emulsion. öljy-vedessä emulsiot ovat helpompia valmistaa ja ovat stabiilivarmoja mutta eivät sovellu vedenkestäviksi suojavoiteiksi. Vesi-öljyssä emulsiot ovat vedenkestäviä mutta tuntuvat usein iholla tahmeilta ja paksuilta sekä levittyvät huonosti iholle. Elektrolyytit toimivat stabilisoijina näissä emulsioissa. Vahaa ja piioksidia voidaan käyttää paksuntajana.  (lähde Harry’s cosmeticology 8.painos)

Kalvonmuodostajat ja suihkutettavat pehmentäjät helpottavat aurinkosuojavoiteen levittymisen iholle. Mikäli UV-filttereiden määrä on korkea, sitä huonommin se levittyy iholle. Rasvaisten aurinkovoiteiden tuntua iholla voidaan parantaa kosmeettisilla jauheilla, kuten kalsiumkarbonaatilla. Jauheet, jotka imevät itseensä öljyä saavat voiteen tuntumaan kuivemmilta ja kevyemmiltä iholla. Öljyliukoisten kalvonmuodostajien lisääminen paksuntaa voidetta ja vähentää myös rasvaisuuden tunnetta iholla. (lähde cosmetic formulation of skin care products)

Jotta aurinkosuojavoiteesta olisi hyötyä, sen täytyy levittyä hyvin ja tasaisesti, sillä suojaamaton iho palaa. Fysikaalista suojaa sisältävien aurinkovoiteiden tulee levittyä hyvin mutta juuri ne suojaavat aineet heikentävät voiteet levittymistä iholle. Tästä syystä aurinkovoiteisiin lisätään muita aineita, jotka helpottavat voiteen levittämistä iholle. Fysikaalista suojaa (uv-säteiden poisheijastumista) voidaan parantaa lisäämällä alumiinia tai sen eri muotoja, ideana on uv-säteiden parempi heijastuminen pois iholta.

Titaanioksidin ja sinkkioksidin partikkeleiden koko tulee olla alle 200 nm. Kalvonmuodostajat ja emulgaattorit määrittävät ihon pintaan muodostuneen uv-kalvosuojan tasaisuuden ja paksuuden, jotka puolestaan määrittelevät SPF-tason, kestävyyden sekä vedenpitävyyden iholla. (lähde handbook of cosmetic science and tecnology 2.painos)

Aurinkosuojavoiteiden valmistus kotioloissa on haasteellista. Pelkästään sopivien raaka-aineiden hankinta aiheuttaa ennenaikaisia harmaita hiuksia ja nostaa verenpainetta. Voiteiden valmistus vaatii osaamista ja paljon tietoutta sekä tietysti oikeanlaiset välineet valmistukseen. Tässä on yksi syy miksi en lähde itse valmistamaan näitä tuotteita vaan ostan ne kiltisti kaupasta/verkkokaupasta.