Voiteiden perusteet 1

Olen viime aikoina törmännyt epämääräisiin ohjeisiin, kuinka valmistetaan voiteita oikein.
Jotta kotikosmetiikka olisi turvallista ja onnistuisi oikein, on syytä noudattaa ohjeita oikein.
Tai jos välttämättä haluaa tehdä kaikki kantapohjan kautta, niin oppi ainakin menee perille. :D Joskus pitää mennä metsään, että näkee puita.

Väärä valinta emulgointiaineesta saattaa olla se syy, miksi homma hajoaa käsiin. Ota siis selvää millaista emulgointiainetta käytät ja miksi. Kaikki eivät toimi HLB:n mukaisesti. Kannattaa noudattaa valmistajan suositusta.

Tekniikka ja tarvikkeet.  Tehdessäsi pieniä eriä voiteita, voit käyttää maidonvaahdotinta. Satsaa laatuun!! Tätä ei voi liikaa korostaa! Voin kertoa, että 12 euron maidonvaahdotin on pessyt  1-2 euron maidonvaahdottimen monta kertaa. Pienempiä eriä tehdessä sekoittamiseen soveltuu myös maidonvaahdottimen tapainen, mutta toisenlaisella terällä oleva sekoitin, eli mikseri, kuten tälläinen.

Hyvät tuotantotavat.  Käytä kertakäyttöhanskoja (saippuan teossa paksummat kumihanskat). Hiukset kiinni tai mielellään myssyn alle. Käytä puhtaita ja oikeanlaisia astioita. Parasta olisi, että kosmetiikalle olisi täysin omat välineet. (käytän kyllä kotona haarukoita,  veitsiä ja lusikoita sekaisin).
Jokaiselle tuotteelle eri mittavälineet. Jos olet ottanut yhdellä lusikalla allantoiinia, älä käytä sitä enää mihinkään muuhun. Kertakäyttöpipetit ovat nimensä veroiset, älä uusiokäytä niitä. Vaikka kosmetiikasta ei koskaan tulekaan steriiliä, noudattamalla tarkkaavaisuutta ja hyviä tuotantotapoja, voimme minimoida pahikset.:) Älä valmista kosmetiikkaa sairaana, muista hyvä käsihygienia!

Ota selvää raaka-aineista. Tutustu huolella käyttääsi aineisiin ja niiden reaktiokykyihin. Noudata käyttölämpötiloja. Säilytä raaka-aineita oikein. Hävitä vanhaksi menneet raaka-aineet, äläkä missään nimessä käytä niitä enää parasta ennen päivämäärän jälkeen, vaikka mielesi tekisi. (kuiva-aineet voivat säilyä parasta ennen päiväyksen jälkeenkin mutta nestemäisillä en uskaltaisi ottaa sitä riskiä.)

Eräs esimerkki mitä monet harrastaa on lisätä vettä valmiiseen samppooseen, jotta saisimme esim.hieman laimempaa tuotetta. Lisäämällä vettä valmiiseen tuotteeseen (jotta saisit siitä litkumpaa) vaarantaa tuotteen ja säilövyyden. Valmiissa samppoossa on juuri oikea määrä säilöntäainetta. Kun lisäät sinne vettä, tämä kaunis sympioosi hajoaa ja parhaassa tapauksessa pilaat loput samppoosta. Ei siis näin.

Kun puhutaan vesifaasista ja rasvafaasista, ne ovat kaksi eri faasia, jotka pidetään erillään lämmitys vaiheessa. Älä siis valmista voidetta niin, että lykkäät vain kaikki kuumennettavat raaka-aineet samaan astiaan ja tulille. Tässäkin on poikkeuksia, ota ne aina huomioon, kun valmistat tuotetta. Osa emulgointiaineista soveltuu käytettäväksi vesifaasissa, jolloin voit laittaa kaikki raaka-aineet yhteen astiaan. Tarkista asia valmistajan käyttösuosituksista.

Emulgointi tapahtuu kolmella tavalla; kuumennus, kemiallinen ja mekaaninen emulgoituminen.
Jotta lopputulos varmasti on stabiilinen, täytyy emulgointiaineen olla tarpeeksi kuumassa lämpötilassa (kaikki varmasti sulaa) ja jotta kemiallinen tapahtuma menee oikein. Mikäli lykkäämme kaikki samaan astiaan ja lämmitämme ne, saattaa emulgointi tapahtua liian aikaisin ja liian alhaisessa lämpötilassa. Tällöin voimme saada aikaiseksi voiteen, joka pysyy stabiilisena vain vähän aikaa.

Älä siis keitä kaikkia yhdessä purkissa! Siksi prosessia kutsutaan vesi- ja rasvafaasiksi!!! Vesipitoiset aineet keskenään ja rasvapitoiset aineet keskenään, ellei emulgointiaineen valmistaja toisin suosittele.

Kun olet yhdistänyt molemmat faasit, on kolmannen emulgoitumisen aika. Mekaaninen nimittäin. Yhdistettyäsi faasit sekoita esim.sillä laadukkaalla maidonvaahdottimella.

Noudata lämpötiloja! Aika ehdoton neuvo. Olen joskus vahingossa kuumentanut rasvafaasin yli 100 asteiseksi. Hm.... Olen aika kuuluisa siitä, että osaan polttaa ruoan kuin ruoan pohjaan, nähtävästi se toimii myös kosmetiikkapuolella!  Siitä rasvasatsista tuli aika karsinogeenistä, sanoisin. Haju oli nimittäin aivan kamala. Kuollut eläinkään ei haise niin pahalle. Kompostiin meni se satsi. Älä siis kuumenna faaseja yli 80 asteiseksi. Öljyt kestävät kyllä kuumentamista mutta ylikuumentaminen tuhoaa rasvahappoja ja saattavat tehdä tuotteista epästabiilin. Lisäksi se hapettaa öljyjä, jolloin ne menevät nopeammin huonoksi.

Yhdistä faasit samoissa lämpötiloissa. Kun vesifaasi on 70 astetta ja rasvafaasi 70 astetta (muutaman asteen heitto ei haittaa) voit yhdistää faasit. Mikäli jommankumman lämpötila on esim. 10 astetta korkeampi/matalampi voi tuloksena olla pilalle mennyt voidesatsi.

pH. Aika tärkeä ja oleellinen asia, joka tuppaa unohtumaan. Mikäli käytät aineita, joiden pH on lähes sama, ei tuotetta tarvitse välttämättä mitata. pH:n mittaukseen on olemassa liuskoja. (sekä tietty sellasii ihanan hifisteltäviä labramittareita!!!!) Lopputuotteen pH saisi olla 4.5-7 (riippuu siitä lopputuotteesta!) Esimerkiksi joidenkin samppoiden pH on hyvä tarkistaa lopuksi. Sitruunahappo ja maitohappo laskevat pH:ta. Siksi niitä lisätään tuotteisiin loppuvaiheessa. Aloita aina pienillä määrillä, kuten esim.0,2 % ja mittaa pH. Lisää kunnes pH on mieleisesi. pH:ta nostaa lipeävesiseos, natriumlaktaatti ja ruokasooda. Lipeäveden valmistuksessa pitää olla todella tarkka ja varovainen ja tämän vuoksi suosittelen ensin kokeilemaan pH:n nostoa soodalla.

Vesifaasin vesiosuus. Vesi haihtuu vesifaasin aikana. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun teet reseptiä.
Loppureseptissä täytyy aina olla 100 %. Kun lämmitysvaihe on ohi, mittaa uudelleen vesifaasin osuus ja lisää tarvittaessa  vettä vesifaasiin.

Voiteiden tekeminen ei ole rakettitiedettä mutta muutamat perusniksit on hyvä pitää hallussa.

Kun hallitsee hyvin perusasiat, on huomattavasti helpompi lähteä säätämään ja kokeilemaan rajojaan.
Aloita aina pienillä satseilla, kun teet jotain uutta.

Kommentit